lauantai, 28. tammikuuta 2012

Pakkasessa Pöytyällä

Tänään suuntasin auton kohti Pöytyää, jonne hieman omavaltaisesti kutsuin itseni Mian luo treenaamaan. Ettei vain olisi viikonloppua ilman suunniteltua ohjelmaa! :P Sopimus kuului siis niin, että Mia järjesti tänään treenit (ja mahtavat treenit järjestikin, KIITOS!) ja huomenna on minun vuoroni. Mukaan touhukkaaseen viikonloppuumme saimme tänään houkuteltua Maijan, Marjan (Roisto&Jesper) ja Rean pienen Neepun kanssa. Mikkokin oli tuomassa väriä akkavaltaan ja toimi iloksemme vieläpä paparazzina dokumentoiden päivän treenejä. Papu pääsi tekemään hakua, joka onnistui kyllä olosuhteet huomioiden mielestäni mukavasti. Pakkasesta johtuen nenän käyttö ei ollut ihan yhtä hyvää, kuin yleensä mutta huolimatta tassuihin paakkuuntuvasta lumesta, ei into ihan helpolla loppunut. Palautuksissa vaan tulee niitä kaaria edelleen, eikä palautus ole selvästi ensimmäinen ajatus damin löytämisen jälkeen... Että huomenna on edessä taas palautustreeniä! Ohjauksissa yllätin Pavun kertaalleen ohjaamalla sen uralta umpihankeen ja siinä piti hieman kyseenalaistaa käskyä mutta kolmas kerta toden sanoi ja se Oikea dami saatiin talteen... Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen pikkukettuun! Ja oli myös aivan mahtava nähdä taas Diivan ja Roiston työskentelyä! Pikku-Neepu kasvatti taas sitä pentukuumetta... Ja Diivalle yritän nyt suunnitella jotain mukavaa ohjaustreeniä huomiselle... Mutta tässä vielä todistusaineistoa, KIITOS MIKKO!!! (kuvien copyright Mikko Ahti)

Pikkukettu palauttaa. On muuten perinyt isänsä katseen...

 
'Kirsu hankeen!' totesi Papu, kun ei muuten lumen alta damia löytänyt.

Ihana nähdä, ettei koiranikaan näytä aina niin fiksulta valokuvissa. Minä kun en näytä melkein koskaan!

Kuinka voi 3-vuotias koira näyttää edelleen ihan pennulta? Suloinen Roisto tekee HIENOA työtä!

Ja jälleen hieman sikariotetta... Mutta keskitytään mielummin muuten hienoon palautukseen, jooko?


Roisto lentää!

...ja LENTÄÄ! On se lennokas tapaus!

Pieni Diiva palauttamassa ojan yli hakualueelta.

Ja pieni Diiva palauttaa LUJAA!

Myös Ossi 8v pääsi töihin. Ja oli niin onnellinen, että! Mutta on se kumma, miten rakkaalta papparaiselta on niin vaikea vaatia käskyjen tottelemista... Ja kuinka kummassa se sitten ottaakaan niitä omia vapauksia! Esimerkiksi 'onko?' on meillä selvästi noutokäsky... :P

Myös Jesper 11v pääsi näyttämään taitonsa ja nauttimaan kauniista pakkaspäivästä mahtavassa seurassa. Kiitos Mia, Marja, Maija, Rea ja Mikko! Huomenna uudestaan... Tervetuloa!


lauantai, 7. tammikuuta 2012

Ja vielä todistusaineistoa...

...eli muutama kuva tältä päivältä. Kiitos Kati

Ensin vähän virkistettiin muistia perusasioilla...

...eli kantamisella...

...paikalla ololla...

...ja palautuksella.

Sitten pääsi jo käyttämään nenää.

Ja sehän tuotti tulosta!

Onnistuneiden treenien jälkeen on hyvä hymyillä!

Vai mitä? ;)

Talvi!

Ja loma! Miniloma mutta loma kuitenkin! Eli onnistuin saamaan töistä vapaaksi torstain, joka siis pidensi loppiaisviikonloppua mukavasti. Näin ollen keskiviikkona suunnistin mökille HETI, kun vain auton rattiin jaksoin itseni vääntää. Omien hurttien lisäksi matkassa oli Anninan apinoita muutama eli Speedy ja Naatti. Hyvin ovat apinat sopeutuneet lauman jatkoksi! Ja ihan on ollut hauskaa räätälöidä näin vapaalla liikunnan määrää koirien mukaan. Seniorien (Speedy 10v ja Ossi 8v) pääliikuntamuoto on hihnalenkit mutta Ossi on päässyt hieman painamaan myös pellolla vapaana. Naatti ja Papu ovat osoittautuneet oikein meneväksi seuraksi juoksulenkille ja pääpaino on toki ollut pitkissä metsälenkeissä. Ja kakarat ovatkin juosseet! Tosin Naattia tuntuu enemmän juoksuttavan kaikki metsän ihanat hajut, vaikka on tuo Papu saanut Naatin kanssaan leikkimäänkin. Hauskan näköistä, kun kakarat painavat pellolla täyttä vauhtia! Täydellinen keino rentoutua myös emännälle...

Lenkkeilyn lisäksi tänään on myös treenailtu ihanan lumisessa maisemassa. Kati tuli koiriensa kanssa käymään ja toi mukanaan myös fasaaneja, joiten pitkästä aikaa päästiin treenaamaan riistalla. Olen kyllä tyytyväinen Papuun ja treeniin. Ensimmäinen nouto jäi teknisesti parhaaksi suoritukseksi mutta tärkeintä mielestäni on se, että treenin aikana tuli monta ideaa ja Katilla oli monta hyvältä kuulostavaa vinkkiä kokeiltavaksi. Tänään pääosassa oli riista mutta sain ideoita myös hakuun, joka on hieman haastavaa Pavun kanssa. Ei siinä, etteikö Papu osaisi hakea tai etteikö sillä olisi intoa vaan siinä, että sitä intoa on vähän turhankin paljon. Lähettäessä saattaa päästä innosta huokaisu tai pahimmillaan vauhtivinkaisu ja muutenkin kakara on varsin levoton. Tänään opinkin, että taas on syy hihnan toisessa päässä, joka sattuu olemaan aikamoinen säätäjä... :P No, itsehän sitä oppia eniten hain! :D Oli taas hienoa nähdä myös Katin koirille hienoja onnistumisia. Ja ohjaajatkin onnistuivat päättämään treenit onnistumisten jälkeen vaikka vähän olisi tehnyt vielä mieli kokeilla yhtä sun toistakin... Mutta jäipähän ainakin ideoita seuraavaa kertaa varten!

keskiviikko, 21. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua
ja
Onnellista Uutta Vuotta!

P.S. Uuden vuoden lupauksia, tavoitteita ja suunnitelmia suunnitellaan pyhien verran siinä nukkumisen ja metsälenkkien välissä...

lauantai, 17. joulukuuta 2011

Arkistojen aarteita


Valokuvia selatessa löytyi tällainenkin aarre agility-teemaan sopien. Kuvassa varmaan noin 3 vuotiaat Kaboomerit vasemmalta Ossi (Jadored's Ozzy Kaboom), Raisa (J. Duckie Kaboom) ja Itu (J. Tiny Kaboom). Kuva on hieman tärähtänyt ja ikääkin on kuvan karvakuonoille kertynyt hieman enemmän. Tuo taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun olen kokeillut agilityä! Sarianne varasi agility-hallin meille, kun satuin olemaan Tampereen suunnalla ja menimme Ossin kanssa ihailemaan siskojen taitoja ja kokeilemaan hieman itsekin. Hauskaa oli, sen muistan! Kiitos Sarkku tästä muistosta! :)

Agiliitoa!

Keskiviikkona päästiin meille onnellisten sattumien kautta kokeilemaan taas pitkästä aikaa agilityä kilpailevien ryhmän treeneihin. Oli todella hauskaa! Pavun kanssa on kyllä helppo vain ottaa ja mennä kokeilemaan melkein lajia kuin lajia... Kakara sai kehuja keskittymiskyvystään, se kun ei lähde kiehumaan vaikka täysillä tekeekin. Irtoamista pitäisi vain hieman treenata lisää. Mutta kepitkin meni yllättävän vähillä avuilla! Nyt vain toivon, että pääsen jatkamaan tämän lajin parissa talvikautta! Mutta suuri kiitos Cati tästä mahdollisuudesta!

tiistai, 6. joulukuuta 2011

Arkiston pohjalta

Kun aikaisemmin ei ole ehtinyt, niin nyt lumen tultua voi yrittää käydä läpi kesän valokuvia. Seuraavat ovat otoksia neljän naisen ja kolmen koiran seikkailusta Karhunkierroksella. 

 Nelijalkaiset seikkailijat eli vasemmalta katsottuna Samu (Siipiveikon Telkäntuho), Geri (Trindy's Yes For Sure) ja Papu

 Maisemaa matkan varrelta.

 Teltta koottu ensimmäisenä iltana.

 Päivän vaellus takana...

Mamman pieni kultamuru! 

'Niin, kuinka pitkään pitää poseerata?' 

 Riisitunturilla



 Pientä pönötystä tunturissa.